Power Flower Kasvatuspäiväkirja

Tervetuloa lukemaan RQS Power Flowerin kasvatuspäiväkirjaa. Tämä hedelmäisellä terpeeniprofiililla varustettu sativa omaa mielenkiintoisen maun lisäksi muitakin vaikuttavia ominaisuuksia. Päiväkirjassa käsitelty kasvatusprojekti on toteutettu teknisesti varsin vaatimattomalla kokonaisuudella, mutta kuten tulet raportin luettuasi huomaamaan, on hyvien tulosten saaminen tämä lajikkeen kanssa mahdollista myös pienissä tiloissa ja rajallisin resurssein.

Avaan päiväkirjassa kaikki prosessin oleelliset aspektit siemenestä sadonkorjuuseen. Aloittakaamme kuitenkin tutustumalla lyhyesti valittuun lajikkeeseen ja käytössä olleen laitteiston yksityiskohtiin.

Power Flowerin genetiikka & ominaisuudet

Power Flower on 88 % osuudella lähes puhdas sativa. Tämä lajike on Royal Queen Seedsin versio eteläafrikkalaista alkuperää olevasta ikonisesta sativasta, Power Plantista. Päätin valita Power Flowerin kasvatusprojektin genetiikaksi sen vaikuttavan tuottopotentiaalin (500–550 g/m² sisällä tai 500–550 g kasvia kohti ulkona) ja makean sitrushedelmiin yhdistävän maun takia.

Power Flowerin kenties vetävin ominaisuus on kuitenkin sen tarvitsema lyhyt kukitusaika. Vain 8 viikkoa on erittäin hyvä suoritus sativaan nojaavalta genetiikalta. Paperilla Power Flower on mahtavan satopotentiaalin omaava lajike suhteellisen helpolla luonteella ja kyvyllä ottaa vastaan kasvunmuokkaustoimenpiteitä stressaamatta.

Laitteisto

• 1 m² kasvatusteltta
• 2 x 250W LED-valo
• 4 x 18 litran ruukkua
• 4 x 0,5 litran ruukkua
• Wi-Fi-valokatkaisin
• 320 m³/h poistoilmapuhallin
• Kosteus- ja lämpömittari

Laitteisto on sangen yksinkertainen, mutta erittäin sopiva pienempään tilaan. Jos minun pitäisi nostaa yksi osa ylitse muiden, on se Wi-Fi-valokatkaisin. Sen avulla voin hallita LED-valoja puhelimen kautta ja tehdä tarvittaessa muutoksia valojaksoihin vegetatiivisen kasvun ja kukituksen muuttuvien tarpeiden mukaan.

Hyödyntääkseni pienehkön tilan ja kasvien potentiaalin käytin latvomista ja kasvunmuokkaustekniikoita ensimmäisistä solmuväleistä lähtien.

Idätys- ja taimivaihe

Aloitin kasvatuksen neljä siementä idättämällä. Sijoitin siemenet 0,5 litran ruukkuihin, jotka täytin kasvatusmullalla, jonka esikastelin. Tein multaan reiät ruuvimeisselin avulla ja peitin reikiin asettamani siemenet kevyesti mullalla.

Laitoin ruukut RQS käärimisalustan päälle ja asettelin koko komeuden kuivauskaappiin. Kuivauskaappi on todettu olosuhteiltaan täydelliseksi paikaksi siementen idättämiseen niin lämmön kuin kosteudenkin osalta, eikä valokaan ole häiriöksi siellä itäville siemenille.

Kaksi siemenistä ponnisti esiin mullasta 48 tunnin sisällä ja seurasin kahden muun kehitystä tarkalla silmällä. Heti niidenkin rikottua mullan pinnan, sijoitin alustan ruukkuineen kasvatustelttaan ja viritin valojakson 18/6 asentoon.

Taimet eivät tässä kohtaa kaivanneet muuta, joten jätin ne nauttimaan valosta ja kehittämään ensimmäisiä varsinaisia lehtiparejaan.

Vegetatiivinen kasvuvaihe

Ensimmäisten lehtiparien ilmaannuttua päätin sijoittaa taimet lopulliseen kotiinsa, eli 18 litran ruukkuihin. Lisäsin mullan sekaan noin 15 % perliittiä vedenläpäisykyvyn parantamiseksi ja juuriston ilmanottoa helpottamaan. Pienen lisäpotkun antamiseksi annoin kastelun yhteydessä 4 ml/litra annoksen juuriboosteria.

Suoritin uudelleenistutuksen valojakson lopussa, eli taimet saivat täyden 6 tunnin toipumisajan stressin minimoimiseksi ja juuriston totuttamiseksi muuttuneisiin olosuhteisiin.

Viikot 1–2

Omistin kaksi ensimmäistä kasvuviikkoa sille, että kasvit saisivat tottua uuteen ympäristöön ja valojaksoihin, kasteluun ja ravinteisiin. Asemoin molemmat LED-paneelit noin 30 cm:n etäisyydelle kasveista. Tämä etäisyys on riittävä kylvettämään pieniä kasveja runsaassa valossa, mutta toisaalta myös tarpeeksi kaukana lämpöstressin välttämiseksi.

Omistamani LED-paneelit tarjoavat erikseen säädöt kasvatusvaiheelle ja kukitukseen. Kukitusvaiheen spektri eroaa kasvatusvaiheen spektristä ja on suunniteltu satojen parantamiseen. Tässä kohtaa kasvatusvaiheen valkoinen valo oli kuitenkin kaikki mitä tarvittiin.

Jokainen Power Flower sai noin kaksi litraa vettä 48 tunnin välein lämpötilan ja kosteuden pysyessä tasaisina lukemissa 26 °C ja 65 %. Kiitos riittävän ilmanvaihdon ja sopivan lämpötilan kasvatustelttani tarjosi kasveille oikeanlaisen ympäristön terveeseen kasvuun.

Viikot 3–4

Kolmen viikon kuluttua kasvini olivat saavuttaneet kiitettävän 25 senttimetrin korkeuden. Ne olivat vielä varsin vaatimattoman näköisiä, mutta aika oli kypsä kasvunmuokkauksen aloittamiseen. Valojen asento, lämpötila ja kosteus pysyivät samoina kuin aiempien viikkojen aikana, mutta kasvien omatessa jo useita solmuvälejä oli hetki oikea latvomiselle ja muille toimenpiteille.

Kasvatustilani on varsin vaatimaton mitoiltaan, joten tiesin sadon optimoinnin vaativan kikkailua main-liningin muodossa. Latvoin kasvit viidennen solmuvälin yläpuolelta ja sidoin päävarret alaspäin narulla. Tämä viritys vaati päivitystä kasvien kasvaessa, mutta varsien sitominen ruukunreunaan loi kasveista monihaaraisen kokonaisuuden yhteen päävarteen nojaavan rakenteen sijaan. Tämä menetelmä on omiaan edistämään energiaansa useaan kasvupaikkaan jakavan kasvisysteemin kehittymistä.

Näiden toimenpiteiden myötä tiesin kasvin joutuvan pinnistelemään enemmän kasvuponnistuksen ja latvomisen aiheuttaman stressin takia, joten päätin lisätä hieman kasteluveden ravinnekuormaa. Valitut ravinteet olivat Alg-A-Mic, Bio-Heaven, Bio-Grow and Fish-Mix ja annostelin näitä kaikkia 2 ml litraa kohti.

Näyttämö oli nyt valmis kukitusta varten, mutta päätin antaa kasveille yhden viikon toipumisaikaa ennen valojakson vaihtoa.

Kukitusvaihe

Viikossa voi tapahtua huikeaa edistystä! Kiitos neljännellä viikolla antamani ravinnepommin kaikki kasvit suorastaan puhkesivat eloon. Kukituksen alussa kasvit lähes tuplasivat kokonsa kahden ensimmäisen viikon aikana kasvattaen samalla lukuisia pareja aurinkolehtiä.

Käänsin valojakson vaadittavaan 12/12-asentoon ja käänsin LED-paneelit kukitussävyyn. Tämä asetus tarjoaa ylimääräisen annoksen punaista valoa, joka auttaa kasvia kehittämään pulleita budeja ja edistää siirtymää kasvuvaiheesta kukintaan.

Viikot 5–6

Normaalioloissa näiltä viikoilta ei olisi paljon kerrottavaa, mutta projektiani kohtasi katastrofi. Aiemmin kasvuvaiheen aikana siirsin kasvit ulos teltasta tarkasteltavaksi ja kuvattavaksi. Luultavasti tässä kohtaa muutama vaelteleva kehrääjäpunkki pääsi kiinni kallisarvoisiin kasveihini.

Tuholaisongelma oli ehtinyt jo aiheuttaa jonkin verran vahinkoa, joten nostelin kasvit ulos teltasta siksi aikaa, että sain sisätilat siivottua. Kuka tietää, vaikka jossain lähistöllä olisi nälkäinen leppäkerttu, joka auttaisi punkkien tuhoamisessa.

Punkeista välittämättä päätin nostaa ravinnekuormaa lisäämällä ruokintaohjelmaan Bio-Bloomin (2 ml/l) ja Top-Maxin (1 ml/l). Molemmat näistä auttavat kehittämään budien kokoa, tiheyttä ja makua.

Viikot 7–8

Vaivannäkö palkittiin, sain punkkiongelman hallintaan ja kasvit alkoivat näyttämään merkkejä palautumisesta hitaasti, mutta varmasti. Nostin tässä kohtaa valot hieman ylemmäs, noin 35 cm korkeuteen lehvästöstä, ja jatkoin edelleen noin 2 vesilitran juottamista joka toinen päivä.

Viikot 9–10

Kaikkien kasvien kukinta oli hyvässä vauhdissa tässä kohtaa ja niiden haaroihin oli kehittymässä maukkaan näköisiä budeja. Sokerilehtiä koristi jo paksu hartsipeite ja kasvatusteltan sisällä leijuva tuoksu oli jumalainen. Kaikeksi onneksi poistoilmapuhaltimen ja aktiivihiilifiltterin saumaton yhteistyö pitivät huolen siitä, etteivät tuoksut levinneet kasvatustilan ulkopuolelle. Lopun häämöttäessä näköpiirissä lisäsin ravinnekuormaa entisestään käytännössä tuplaten sen viikkoihin 3–4 verrattuna. Alg-A-Micin and Bio-Heavenin määrä oli 5 ml/litra ja muita annostelin 4 ml/l.

Trimmasin tässä kohtaa pois suuret aurinkolehdet auttaakseni kasveja keskittymään kukintoihin, ja jätin paikalleen vain pienemmät aurinkolehdet ja sokerilehdet.

Yritän aina ajoittaa trimmauksen ja muut toimenpiteet valoisan jakson loppuun, jotta kasvit saavat palautua koko ”yön” ajan. Runsas trimmaus voi väliaikaisesti pysäyttää kehityksen, mutta nämä neljä Power Plantia eivät olleet toimenpiteistä moksiskaan.

Viikot 11–12

Näin lähellä loppua ajatuksissa jyskytti enää sadonkorjuu ja työn hedelmistä nautiskelu. Kaksi ensin itänyttä kasvia näyttivät melkein valmiilta, mutta kaksi muuta vaikuttivat olevan vielä hieman jäljessä. Kirkuvan oranssit luotit olivat selkeästi näkyvissä ja lehdet alkoivat menettää vihreää väriään viimeisten ravinteiden rippeiden liikkuessa kohti pulleita budeja.

Kahdeksan kukitusviikon jälkeen annoin kasveille kaksi täyttä vuorokautta pimeää. Olen käyttänyt tätä menetelmää menestyksellä aiemmin ja havaintojeni mukaan se auttaa hartsintuotannossa. Tämän tapaiset kikkailut ovat henkilökohtaisia valintoja, mutta tekniikan koittaminen ja tulosten testaaminen ei suuria vaadi.

Sadonkorjuu

Viimeisten viikkojen ylimääräiset ravinteet ja kaksi pimeydessä vietettyä päivää vaikuttivat tuottaneen halutun tuloksen, sillä tarttuessani viimein saksiin budit olivat niin tahmaisia, ettei edes niiden läheisyydessä voinut liikkua sotkematta itseään hartsilla. Sinnittelin kuitenkin prosessin läpi trimmaussaksien, jauhevapaiden hanskojen ja määrätietoisuuden siivittämänä. Seuraavan viikon vastaleikatut budit viettivät kuivaen kasvatusteltan sisällä.

Tämän jälkeen siirsin kukinnot lasipurkkeihin sijoittaen jokaiseen niiden seuraksi yhden Humidipak-kosteudenhallintapussin. Jätin kukinnot tekeytymään useammaksi viikoksi availlen purkkeja muutaman päivän välein tuoksusta nautiskellen ja kosteutta tasaten.

Sato

12 viikkoa kestäneen projektin päätyttyä vaaka osoitti märkien budien kokonaispainoksi 465 grammaa. Neljän viikon kuivamisen jälkeen neljän kasvin kuiva sato venytti vaa’an 204 gramman lukemiin. Tämä oli valaistuksen wattimäärään ja kehrääjäpunkkien kanssa koettujen ongelmien jälkeen mielestä varsin siedettävä tulos.

Poltteluraportti

Vaihdoin polttamisen vaporisaattoriin joitakin vuosia takaperin, enkä ole katsonut taakseni. Höyrystäminen on mielestäni paras tapa nauttia budien aromeista ja mausta. Hankittuani Mightyn sopuhintaan se on ollut valintani työkaluksi kannabiksen nauttimiseen.

Maku

Ensimmäisenä Power Flowerin höyrytettäessä huomio kiinnittyi virkistävään sitruksen ja hedelmien makuun. Maku kehittyi session mittaan ja taipui lopulta hivenen happamaksi. Aistin taustalta myös viitteitä männystä, mutta nämä aukesivat vasta pienellä viiveellä mukavasti lajikkeen makeaa kokonaisvaikutelmaa tasapainottaen.

Vaikutukset

Olin iloinen voidessani todeta, että Power Flowerin pilvi oli puhdasta sativaa, eli syvän euforinen ja piristävä. Tunsin puhdasta iloa ja jossain vaiheessa huomasin uponneeni totaalisesti työkuvioiden sekaan, kiitos lajikkeen tarjoaman motivaatiopuuskan.

Muutamaan otteeseen nautin vaikutuksista niin paljon, että menin yli itse asettamani maksimin, mutta lajikkeen pilvi ei koskaan käynyt liian intensiiviseksi. Silmät ja suu kuivuivat, mutta nämä vaikutukset ovat läsnä käytännössä minkä tahansa lajikkeen kanssa temmeltäessä.

Power Flower: viimeiset ajatukset

Tämä kokemus saattoi hyvinkin nostaa Power Flowerin suosikkilajikkeekseni. Lajikkeen maku on mielestäni lähes täydellisen tasapainoinen yhdistelmä makeaa ja hapanta. Power Flowerin pilvi taas on samaan aikaan sekä piristävä että tasapainoinen. Kasvattajan näkökulmasta lajike ei suuria vaadi (mikäli punkkien invaasio unohdetaan).

Huomioiden suhteellisen vaatimattomat olosuhteet Power Flowerin voidaan katsoa suoriutuneen kunnialla. Olisikin erittäin mielenkiintoista nähdä minkälaisia tuloksia suuremman LEDin ja korkeamman tilan kanssa saisi aikaan. Veikkaukseni on, että tulokset olisivat mahtavia!