Kattava Opas Kannabiskonsentraatteihin

Konsentraatit kuuluvat kannabisbisneksen nopeimmin kasvaviin osa-alueisiin. Kukinnot ovat edelleen tapa nauttia kannabista, mutta konsentraattimarkkinat kasvavat nopeammalla tahdilla. Konsentraattien arvellaan ohittavan kukinnot rahassa mitattuna vuoteen 2022 mennessä.

Konsentraateilla tarkoitetaan kannabisjalosteita, joissa aktiiviset komponentit on pakattu tiiviimpään muotoon kukintojen ja muiden kasvinosien jalostusastetta nostamalla. Kief eli kukinnosta erotellut trikomit ovat simppelein konsentraattimuoto. Muita esimerkkejä konsentraateista ovat klassinen hasis, butaanihasisöljy eli BHO ja erilaiset CO₂-uutetut konsentraatit. Teknisesti ottaen tähän kategoriaan kuuluisivat myös alkoholiliuokset eli tinktuurat ja syötävät, mutta tässä artikkelissa keskitymme poltettaviin ja höyrystettäviin kannabisjalosteisiin.

Tässä kohtaa, ellei aihe ole ennestään tuttu, sinulla on luultavasti kysymyksiä enemmän kuin vastauksia. Mitä ovat eri konsentraattityypit? Voiko niitä tehdä kotioloissa? Miten konsentraatteja nautitaan? Vastaamme kaikkiin näihin kysymyksiin, mutta kerrataanpa sitä ennen lyhyesti kannabiskonsentraattien historiaa.

KANNABISKONSENTRAATTIEN HISTORIA

Tänä päivän konsentraateista puhuminen voi ajoittain olla hyvin väline- ja teknologiakeskeistä, mutta nämä tuotteet ovat kaikkea muuta kuin uusia. Ensimmäiset konsentraatti, hasis, sijoittuu kauas historiaan. Alun perin hasis on kotoisin Kiinasta, mutta suosioon se nousi Intiassa ja Lähi-idässä. Hasis mainitaan jopa Tuhannen ja yhden yön tarinoissa.

Eurooppaan hasis rantautui 1700-luvun aikana ja Johann Friedrich Gmelinin tapaiset tiedemiehet kirjoittivat sen lääkinnällisistä ominaisuuksista. Hasiksen suosio kasvoi Napoleonin sotien aikaan, kun ranskalaiset joukot tutustuivat hasikseen Egyptissä. Pariisin älymystöpiireissä perustettiin pian ”Club des Hashischins”, hasiksen käytön ympärille muodostunut yhteisö. Klubin tunnettuja jäseniä olivat mm. Victor Hugo, Charles Baudelaire ja Alexandre Dumas.

Samaan aikaan hasis nousi ryminällä esiin myös lääketieteellisen yhteisön keskuudessa ja esimerkiksi homeopatian perustaja Samuel Hahnemann puolusti sen lääketieteellistä tehoa. 1800-luvun lopulle tultaessa hasista käytettiin lukuisten erilaisten sairauksien ja terveysongelmien hoitoon, kuten esimerkiksi unettomuuteen, kipuun, migreeniin ja kuukautiskipuihin.

Myrsky oli kuitenkin jo nousemassa horisontissa. 1900-luvun kieltolain myötä hasis löytyi äkkiä kiellettyjen aineiden listalta. 1961 YK:n huumausaineyleissopimus johti hasiksen kriminalisointiin globaalilla tasolla laittaen pisteen laillisen hasiksen kulta-ajalle.

Hasis painui maanalle, mutta sitä ei lyöty kokonaan. Marokko nousi tämän kehityksen myötä maailman suurimmaksi hasiksen viejäksi hukuttaen laittomat markkinat suuriin määriin heikkolaatuista prässättyä ”lätkää”. 1990-luvun jälkeen Afganistan on palannut valta-asemaan maailman johtavana hasiksen viejänä palauttaen markkinoille korkealaatuisempia hasisjalosteita.

Hasiksen vallatessa alaa laittomilla markkinoilla syntyi myös uudenlaisia konsentraatteja. 1970-luvulla kannabisinnovaattorit keksivät käyttää alkoholia, aktiivihiiltä ja hunajaa hasisöljyn eli perinteistä hasista korkeamman THC-pitoisuuden omaavan konsentraatin valmistamiseksi. Hasisöljy löi itsensä nopeasti läpi kuluttajien keskuudessa ja pääsipä se jopa vierailulle CIA:n pahamaineiseen mielenhallintaan sopivia keinoja kartoittaneeseen MK Ultra -ohjelmaan.

Suurin osa konsentraattien historiasta tiivistyy kuitenkin viimeisen 20 vuoden ajalle. Vuonna 1999 butaaniekstraktion ohjeet alkoivat kiertää internetissä. Vuonna 2005 kanadalainen Buddering popularisoi kannabisjaloste budderin ja konsentraattien käyttöön tarkoitetun dabbing rigin, jonka avulla näiden jalosteiden käyttö on yksinkertaista ja tehokasta. Hasisöljyjen ja jalosteiden hienostuneisuus ja maine on vain kasvanut näistä ajoista, aina siihen pisteeseen asti, että ne saattavat lähivuosina nousta globaalien kannabisteollisuuden kasvoiksi.

KONSENTRAATTITYYPIT

Konsentraatit voidaan jakaa kahteen ryhmään, ekstrakteihin ja muihin. Ekstraktit tehdään liuottimia apuna käyttäen, ja niitä kutsutaan usein hasisöljyiksi. Muiden konsentraattien ryhmään taas kuuluvat hasis, rosin ja kief. Vesihasis (bubble hash) on ikään kuin väliinputoaja, sillä sen erottelussa käytetään vettä, eikä vettä kannabismaailmassa katsota liuottimeksi.

Ekstraktit voidaan jakaa edelleen alakategorioihin kahdella tapaa, joko liuottimien mukaan tai rakenteen mukaan. Liuotinpohjaisiin kategorioihin kuuluvat mm. BHO, jossa liuottimen virkaa toimittaa butaani, PHO, jossa liuotin on propaania, CO₂-pohjaiset ekstraktit, joiden liuottimena on superkriittinen hiilidioksidi ja alkoholiekstraktit.

Ekstraktien jaottelu onnistuu myös rakenteen perusteella. Vahoilla tarkoitetaan vahamaisia, läpinäkymättömiä ekstrakteja. Sap puolestaan on tahmainen, läpikuultava ekstraktityyppi. Shattereilla tarkoitetaan kovia ja lasimaisen läpinäkyviä ekstrakteja. Pull ‘n’ snap taas viittaa toffeemaiseen ekstraktiin ja budder taas on pehmeän kuohkea värillinen ekstrakti.

Erilaiset rakenteen saadaan aikaan muuttamalla ekstraktin tuotannonaikaista viilenemisnopeutta ja olosuhteita. Esimerkiksi budderia tehdään vispaamalla jäähtyvää ekstraktia sen viilentyessä. Vastoin yleistä harhaluuloa ekstraktin fyysinen olomuoto on lähes merkityksetön tekijä sen psykotrooppisten tai lääkinnällisten ominaisuuksien suhteen.

Klikkaa tästä lukeaksesi lisää ekstraktien ja muiden konsentraattien valmistamisesta.

KONSENTRAATTIEN VAHVUUS

Konsentraatit perustuvat kannabiksen kukintojen herkkien trikomien rikkomiseen ja niiden sisällön tiivistämiseen. Niissä on merkittäviä määriä kannabinoideja ja terpeenejä, jotka ovat vastuussa kannabiksen vaikutuksista.

Konsentraattien suosioon on kaksi syytä: Niiden THC-pitoisuus on tyypillisesti huomattavasti korkeampi vahvimpiinkin lajikkeisiin verrattuna, eli niiden vaikutukset ovat voimakkaammat. Lisäksi niiden lääkinnällisten kannabinoidien ja terpeenien määrä on suurempi, eli niiden lääkevaste on parempi.

Konsentraattien vahvuus on niiden suurin hyöty, mutta samalla myös suurin vaara. Kokemattomat käyttäjät voivat helposti nauttia liian suuren annoksen yksittäisellä däbbäyksellä, josta voi seurata ikäviä sivuvaikutuksia kuten vainoharhoja tai muita epämiellyttäviä olotiloja. Onkin tärkeää, että annostelu aloitetaan varovaisesti alhaalta, ellei nauttijalla ole aiempaa kokemusta konsentraateista ja niiden vaikutuksista.

OSTETTU VASTAAN KOTITEKOINEN

Kuten keksien ja muiden jalosteiden kanssa, on käyttäjän tärkeää tehdä valinta ostetun ja kotitekoisen ekstraktin välillä. Tyypillisesti vaihtoehtoja on laillisilla markkinoilla kolme, ostaa kaupallisen tuottajan jalosteita, ostaa kotitekoisia jalosteita muilta tai valmistaa itse omat jalosteet. Tätä kysymystä pohdittaessa on hyvä perehtyä hieman tarkemmin eri konsentraatteihin ja niiden valmistustapaan.

Muihin kuin liuottimiin pohjaavien konsentraattien kanssa monet käyttäjät päätyvät valmistamaan konsentraatit itse kotona. Jokainen kiefin keräämiseen tarkoitettua grinderiä käyttävä valmistaa teknisesti ottaen itse konsentraattia. Kerätty kief sopii jointtien mausteeksi, kahvin sekaan tai ”kuukivien” (moon rocks) tekoon.

Myös hasiksen tekoon kotioloissa on monia tapoja. Jotkut käyttäjät valitsevat kenkähasiksen sen helppouden vuoksi. Tässä menetelmässä kief pakataan ilmatiiviiseen pussiin ja laitetaan kenkään kantapään alle. Päivän mittaan tapahtuvan kävelyn lämpö ja paine puristaa kiefistä tiivistä hasista. Toinen vaihtoehto on rosin, jossa kannabiksen kukinnot taitellaan leivinpaperin sisään ja puristetaan hiusten suoritusraudalla, jolloin paineen ja lämmön lopputuloksena erottuvasta hartsista saadaan butaanihasisöljyn tapaista valmistetta. Lisäksi on olemassa lukuisia sekoittimiin, puristimiin ja muihin mekaanisiin keinoihin ja jäähän perustuvia tapoja hasiksen valmistamiseen. Eri tavoilla valmistettujen konsentraattien ominaisuudet eroavat toisistaan, mutta yhteistä niille on liuottimien puute, eli ne ovat kaikki yhtä turvallisia lopputuotteen ominaisuuksien puolesta.

Ekstraktit ovat hieman monimutkaisempia, ja suosituimmat vaihtoehdot – BHO ja PHO – sisältävät riskejä. Butaaniekstraktiossa käytetään räjähtävää raaka-ainetta, ja aika ajoin lehdistä saakin lukea jalostustyössä tapahtuneista räjähdyksistä. Toinen riski liittyy mahdolliseen kontaminaatioon, jossa lopputuotteeseen jää terveydelle haitallisia ainejäämiä.

Aiheeseen tuntumaa ottavan kotikemistin kannattaakin jättää väliin BHO ja PHO ja käyttää mieluummin alkoholipohjaista erottelua, sillä se on vähäriskinen tapa ja opettaa tekijälleen paljon.

Laillisten markkinoiden kaupalliset valmisteet on tyypillisesti valmistettu superkriittisen CO₂-uuton avulla. Menetelmä mahdollistaa laajan kannabinoidi- ja terpeenijoukon uuttamisen eroon taustamateriaalista ilman kontaminaatioriskiä. Superkriittinen CO₂-uutto on markkinoiden johtava ekstraktiomenetelmä tällä hetkellä. Menetelmän haittapuolena on sen vaatima erittäin kallis laitteisto, joka käytännössä sulkee menetelmän kotikemistien ulottumattomiin.

MITÄ LAJIKKEITA KÄYTTÄÄ KONSENTRAATTIEN VALMISTUKSEEN?

Eräs tärkeimmistä kysymyksistä konsentraattien teossa on käytettävän lajikkeen valinta. Kivestä ei voi uuttaa verta, eikä THC-vapaa lajike tuota THC-pitoista ekstraktia.

Oikean lajikkeen valinnassa kannattaa ottaa huomioon muutama seikka. Ensimmäinen on lajikkeen sijoittuminen indica-sativa-geenikartalla. Indicoiden vaikutukset koetaan usein rentouttavampina ja vahvoilla fyysisillä vaikutuksilla varustettuina, joihin lukeutuvat mm. nälkä ja uneliaisuus. Sativat taas ovat energisten lajikkeiden maineessa, ja niiden vaikutukset kohdistuvat enemmän psyykkiselle puolelle mielialaa kohottaen, luovuutta edistäen ja mahdollisesti myös ahdistusta ruokkien. Lajikkeen THC-pitoisuus on myös merkittävä tekijä, sillä sen perusteella määrittyy psykotrooppisten vaikutusten intensiivisyys. Samaa voi sanoa CBD-pitoisuudesta, sillä se kulkee käsikädessä monien kannabiksen lääkekäyttöön liitettyjen vaikutusten kanssa.

Jos etsit korkean THC-pitoisuuden omaavaa lajiketta ekstraktien pohjaksi, ei Royal Gorilla kanssa voi mennä vikaan. Tämä tasapainoinen indica-sativa-hybridi kellottaa korkeimmillaan jopa 30 %:n THC-lukemat. Jos konsentraattisi ensisijainen käyttökohde on terapeuttinen käyttö, kuten krooninen kipu, ahdistuneisuus tai epilepsia, on hyvä valinta lajikkeeksi korkean CBD-pitoisuuden omaava lajike. Royal Queen Seedsin valikoimasta tähän tarkoitukseen sopii mainiosti esimerkiksi Euphoria, joka on indicaan kallistuva lajike 7 % CBD-pitoisuudella. Toisenlainen, mutta yhtä käyttökelpoinen ehdokas on Painkiller XL, sativa-dominantti lajike tasapainoisella THC-CBD-suhteella.

TERPEENIEN MERKITYS KONSENTRAATEISSA

Kannabinoidien lisäksi huomionarvoinen seikka lajiketta valittaessa on käyttäjää miellyttävän terpeeniprofiilin valinta. Terpeenit vastaavat kannabiksen aromaattisesta puolesta, mutta lisäksi ne näyttelevät roolia myös kannabiksen psykoaktiivisissa ominaisuuksissa ja vaikuttavat osaltaan myös eri lajikkeiden lääkinnälliseen potentiaaliin.

Eräs huomionarvoisista terpeeneistä on limoneeni. Sillä on havaittu antidepressiivisiä ominaisuuksia, joten jos tähtäimessä on tietyn vaivan tai oireen hoito, on lajikkeen terpeeniprofiili merkittävä tekijä. Legendaarinen Jack Herer sisältää runsaasti limoneenia ja on myös pakattu täyteen THC:tä. Toinen huomioarvoinen terpeeni on beeta-karyofylleeni, jonka on rottakokeissa havaittu lievittävän niin masennusta kuin ahdistustakin. Ahdistuneisuudesta tai aggressioista kärsiville taas linaloolia sisältävä lajike voi olla avuksi näiden ongelmien^[2] ratkomisessa. Reippaan annoksen linaloolia sisältäviä lajikkeita löytyy esimerkiksi Grand Daddy Purplen sukulinjaa olevista lajikkeista, joihin kuuluu esimerkiksi valikoimamme Legendary OG Punch.

Terpeenejä konsentraatteina nautittaessa on syytä kiinnittää huomiota lämpötilaan, sillä terpeenit ovat nimittäin yleensä kannabinoideja herkempiä lämpötilalle, joten korkea lämpötila polttaa helposti niiden hyödyt pois. Tästä syystä terpeenit mielessä däbättäessä on syytä pitäytyä alhaisissa lämpötiloissa.

MITEN NAUTTIA KONSENTRAATTEJA

onsentraattien nauttiminen onnistuu monella eri tavalla. Voit leipoa niitä kannabiksen kukintojen tapaan leivosten sisään. Niitä voi käyttää mausteena ja terästeenä jointeissa ja bongihiteissä. Yleisin tapa konsentraattien nauttimiseen on kuitenkin niiden höyrystäminen tai däbbäys.

Kynävaporisaattorit ovat erittäin suosittu tapa konsentraateista nauttimiseen. Ne ovat johtava tapa nauttia kaupallista alkuperää olevista CO₂-konsentraateista, mutta monia niistä voi käyttää myös hasisöljyn tai hasiksen nauttimiseen. Kynävapot ovat diskreetti ja helppokäyttöinen tapa, minkä lisäksi niiden tuottama pilvi tuppaa olemaan hieman kevyempi ja täten helpommin nauttivissa.

Spektrin toisesta päästä löytyy däbbäys, jolla tarkoitetaan konsentraatin nopeaa höyrystämistä tarkoitusta varten suunnitellun ”dab rig” nimeä kantavan bongia muistuttavan työkalun ja kuuman ”naulan” avulla. Sekunnin murto-osissa höyrystynyt konsentraatti imetään dab rigin bongiveden läpi yhtenä hittinä suoraan keuhkoihin. Löydät lisätietoa täältä. Kuten jo olemme varoittaneet, on tämä menetelmä erittäin tehokas tapa ja niin käyttö kuin pilvikin vaativat jonkin verran totuttelua.

KONSENTRAATTIEN HYÖDYT

Konsentraateilla on lukuisiä hyviä puolia. Ne ovat tiivistetyssä muodossa luonnollisesti paljon kukintoja vahvempia, mikä mahdollistaa intensiivisemmän kokemuksen, vahvemman terapeuttisen vaikutuksen tai normaalia vastaavat vaikutukset pienemmällä määrällä kannabista. Konsentraatit sisältävät vähemmän kasvimateriaalia, eli ne rasittavat yleensä vähemmän keuhkoja. Konsentraattien käyttöikä on myös pelkkiä budeja pidempi, joskaan oikeanlaista säilytystä ei voi niidenkään kohdalla ylenkatsoa.

KONSENTRAATTIEN HUONOT PUOLET 

Konsentraattien pääasiallinen huono puoli on sama kuin niiden paras puoli; ne ovat vahvoja. Konsentraattien vahvuuden takia käyttäjän virhemarginaali on annostelun suhteen pienempi ja vaikutukset voivat yllättää soitellen sotaan lähtevän. Jos olet uusi konsentraattien maailmassa ja eritoten däbbäyksen kanssa, aloita ikävien yllätysten välttämiseksi riittävän alhaisella annoksella ja ota varovasti.

KONSENTRAATTIEN KIEHTOVA MAAILMA

Tämä artikkeli tarjosi luultavasti varsin paljon pureskeltavaa, mutta konsentraatteihin pätee sama kuin kaikkeen muuhunkin, parhaiten niistä oppii kokeilemalla ja itse tekemällä. Valitse siis itseäsi kiinnostava konsentraattityyppi ja sukella konsentraattien kiehtovaan maailmaan. Uusien kokemusten saamisen lisäksi saatat jopa yllättää itsesi ja löytää uuden suosikkitavan kannabiksesta nauttimiseen.