Tarkastelussa uros-, naaras ja hermafrodiittikannabis

Opas uros-, naaras- ja hermafrodiittisten kannabiskasvien erottamiseen toisistaan.

Psykoaktiivisista kannabinoideista aromaattisiin terpeeneihin kannabiksella on monia ominaisuuksia, jotka tekevät siitä ainutlaatuisen kasvikunnan sisällä. Kasvin ainutlaatuisuus ei kuitenkaan rajoitu sen tuottamiin fytokemikaaleihin.

Valtaosa kasvilajeista on nimittäin yksikotisia, mikä tarkoittaa, että niillä on samassa kasvissa sekä uros- että naaraspuoliset sukuelimet. Näihin kuuluvat syötävät kasvit, kuten maissi ja kurpitsa, jotka voivat hedelmöittää omat kukkansa helposti omalla siitepölyllään.

Kannabis kuuluu niiden lajien vähemmistöön, jotka ovat luonteeltaan kaksikotisia, eli ne tuottavat erilliset uros- ja naaraskasvit. On huomattava, että vain 5-6 prosentilla kaikista koppisiemenisistä (kukkivista kasvilajeista) on tämä harvinainen ja mielenkiintoinen ominaisuus.

Miksi kannabiksen kaksikotisuus on tärkeää?

Kannabiksen viljelijät ja jalostajat käyttävät tätä ominaisuutta hyödykseen, sillä sen avulla he voivat erottaa toisistaan uros- ja naaraskasvit. Näin viljelijät voivat estää kukkia hedelmöittymästä ja siementymästä, mikä johtaa parempilaatuisiin budeihin, joita kutsutaan sinsemillaksi (espanjaksi "sin semilla" tarkoittaa "ilman siementä").

Se tarkoittaa myös sitä, että kannabiksen kasvattajilla on enemmän mahdollisuuksia risteyttää tiettyjä uroksia ja naaraita keskenään. He voivat valita kaksi tervettä ja elinvoimaista yksilöä, sijoittaa ne lähelle toisiaan ja tuottaa jälkeläisiä, joilla on tiettyjä ominaisuuksia molemmilta.

Tutustutaanpa siis tarkemmin uros- ja naaraskannabiskasveihin. Sen jälkeen katsomme, mikä saa jotkut yksilöt kehittämään sekä uros- että naaraspuolisia sukuelimiä.

Uros- ja naaraskannabis: Mikä eroa näillä on?

Uros- ja naaraskasvit näyttävät identtisiltä taimi- ja kasvuvaiheessa. Mutta kun kasvit alkavat siirtyä kukintavaiheeseen, ne alkavat lopulta paljastaa sukupuolensa. Tänä aikana naaraat tuottavat hartsipitoisia budeja, jotka ovat täynnä kannabinoideja, kun taas urokset muodostavat siitepölyä täynnä olevia pusseja.

Naaraspuoliset kannabiskasvit ovat satunnaiskasvattajien pääkohde heidän kasvattaessaan satoa omaan käyttöönsä. Geneettisestä perimästä riippuen naaraskasvit voivat kuitenkin erota toisistaan huomattavasti. Jotkut pysyvät pieninä, tuottavat tiheitä latvuksia ja merkittävää sivukasvua. Toiset taas kasvavat yli 3 metrin pituisiksi, tuottavat massiivisia satoja ja näyttävät enemmän puilta kuin tavallisilta puutarhakasveilta.

Erilaisuuksistaan huolimatta kaikilla naaraskasveilla on yksi yhteinen asia: ne tuottavat naaraskukkia. Näissä kukissa, joita kutsutaan puhekielessä budeiksi, kukaksi tai nupuiksi, on pieniä trikomeiksi kutsuttuja rauhasrakenteita, jotka tuottavat kannabinoideja, kuten THC:tä ja CBD:tä.

Uroskasvit eivät sitä vastoin tuota naaraskukkia. Tämä tekee niistä vähemmän arvokkaita kasvattajille, jotka etsivät vain budeja. Ne tuottavat kuitenkin siitepölypusseja. Nämä pienet säiliöt tuottavat geneettisen materiaalin, jota tarvitaan naaraskukkien hedelmöittämiseen ja siementen tuottamiseen. Tämä tekee uroksista erittäin tärkeitä uusien kannabiskantojen jalostuksessa.

On myös huomattava, että urospuolisten siitepölypussien ja naaraspuolisten kukkien kehitys tapahtuu samassa kohdassa kasvia. Molemmat rakenteet syntyvät nivelkohtiin, joissa oksat kohtaavat päävarren. Kun siis huomaat, että joihinkin kasveihin alkaa muodostua silmuja, ala tutkia sitä myös siitepölypussien varalta.

Hermafrodiitit: Kun kannabiskasveista tulee yksikotisia

Kannabis, kuten sitä rakastavat ihmisetkään, ei kuitenkaan aina noudata sääntöjä. Joskus tämä kaksikotinen kasvilaji toimii vastoin sääntöjä ja kehittää sekä uros- että naaraspuolisia sukuelimiä. Näitä yksilöitä kutsutaan hermafrodiiteiksi. Joko geneettiset tai ympäristötekijät tai näiden yhdistelmä voi aiheuttaa sen, että kasvit päätyvät tähän epätavalliseen ratkaisuun. Koska niillä on sekä kukintoja että siitepölypusseja, ne kehittävät lopulta kyvyn pölyttää ja lisääntyä itsensä kanssa.

Kasvattajat haluavat tietysti välttää tätä ilmiötä, jos heidän tavoitteenaan ovat parhaat mahdolliset kukat. Tutustumme jäljempänä tarkemmin siihen, mistä hermafroditismi johtuu ja miten sitä voidaan välttää.

Voitko sanoa, onko kasvisi uros- vai naaraskasvi ennen kukintaa?

Kyllä, onneksi. Vaikka urokset ovat uhka kasvattajille, jotka jahtaavat pelkkiä hartsipitoisia kukintoja, voit estää niiden pääsyn kasvihuoneeseesi kokonaan, jos tiedät mitä teet. Sinun ei tarvitse odottaa siitepölypussien kehittymistä - ja ottaa riskiä siitä, että ne vuodattavat geneettistä materiaaliaan - havaitaksesi urokset viljelyksessäsi.

Ennen kukintavaiheeseen siirtymistä kannabiskasvit alkavat paljastaa sukupuolensa esikukkien muodossa - varhaisessa kehitysvaiheessa olevien silmujen ja siitepölypussien muodossa, jotka muodostuvat solmukohtien ympärille (oksan ja päävarren yhtymäkohta). Kestää kuitenkin jonkin aikaa - jopa kuusi viikkoa - ennen kuin esikukissa näkyy selviä uros- ja naaraspuolisia piirteitä.

• Kuinka pian voit sanoa, onko kasvisi uros- vai naaraskasvi?

Kaikeksi onneksi urospuoliset esikasvit osoittavat keskeiset piirteet aikaisemmin kuin naaraspuoliset esikasvit. Tämän ansiosta tarkkaavaiset viljelijät voivat poistaa uroskasvit kasvupaikalta hyvissä ajoin ennen kuin naaraskasvit alkavat kukkia. Tyypillisesti urokset paljastavat sukupuolensa kaksi viikkoa aikaisemmin kuin naaraskasvit. Voit odottaa, että esikukkia alkaa näkyä kasvukauden kuudennella viikolla.

Miten tunnistaa eri sukupuolet: Kannabiksen sukupuolittaminen

Kyky määrittää kasvien sukupuoli mahdollisimman varhaisessa vaiheessa on kriittinen taito kannabiksen kasvattajille. Kun kehität tätä silmää kasvien sukupuolen tunnistamiseen, voit estää vahingossa tapahtuvan pölytyksen.

Tavoitteena on löytää urokset ja siirtää ne pois kasvihuoneesta tai puutarhasta mahdollisimman nopeasti. Kasvin sukupuoli käy melko selväksi varhaisessa kukintavaiheessa, mutta aika on tässä suhteessa erittäin tärkeää. Mitä nopeammin pystyt tunnistamaan ja poistamaan uroskasvit, sitä enemmän pienennät vahingossa tapahtuvan hedelmöittymisen mahdollisuuksia.

• Uroskasvin varhaisten merkkien tunnistaminen

Kasvattajat tunnistavat kasvin sukupuolen tunnistamalla esikukintoja. Ne ovat pieniä rakenteita, jotka muodostuvat solmupisteisiin myöhäisen kasvuvaiheen aikana.

Kävele kukkimisvaiheen alussa kasvihuoneessasi tai puutarhassasi suurennuslasin tai jalokiviluupin kanssa. Tarkasta jokaisesta kasvista muutama solmu ja katso, kuinka pitkällä kukintaprosessi on. Tässä vaiheessa et näe vielä selviä kukkia tai siitepölypusseja. Sen sijaan etsit nuoria esikukkia. Vaikka nämä pikkuruiset rakenteet näyttävät samankaltaisilta, niillä on selviä piirteitä, joiden avulla viljelijät voivat erottaa ne toisistaan.

Urospuoliset esikukinnot näyttävät pieniltä vihreiltä munilta tai "palloilta". Nämä nuoret siitepölypussit näyttävät sileiltä, eikä niissä ole hienoja karvoja tai mitään rakenteellisia eroja. Myöhemmin kukintavaiheessa siitepölypussit alkavat muodostaa suurempia ja tiheämpiä ryppäitä. Tässä vaiheessa ne on helppo tunnistaa paljain silmin. Siitepölypussit alkavat kuitenkin yleensä hajottaa sisältöään noin 2-3 viikon kuluttua muodostumisestaan. Muista siis poistaa ne tilasta kiireesti, jos et aio risteyttää kasveja.

Ero uros- ja naaraskukkien välillä tulee selvemmäksi niiden kasvaessa, mutta tarkkasilmäiset viljelijät voivat erottaa ne toisistaan jo varhaisemmissa vaiheissa. Urosten esikukat, anatomiset merkkipaalut, jotka tunnetaan nimellä hedekukat, ovat paljon pallomaisempia. Niissä on pyöreä pussi, johon liittyy pitkä, ulkoneva kudospala. Yhdessä näitä rakenteita kutsutaan "palloksi ja tikuksi". Jos urospuolisten esikukkien annetaan kehittyä, ne muuttuvat nopeasti roikkuviksi pusseiksi, jotka ovat täynnä siitepölyä. Myös muut urospuolisten kasvien ominaisuudet paljastavat niiden sukupuolen. Tällaisia morfologisia eroja ovat muun muassa suurempi pituus, paksummat varret ja pienempi lehtimäärä.

• Uroskasvin varhaiset tunnusmerkit

Naaraspuoliset esikukat kehittyvät myös solmukohtiin. Voit erottaa ne toisistaan yhden ilmeisen visuaalisen ominaisuuden perusteella: karvojen perusteella. Naaraspuolisilla esikukilla on pisaranmuotoiset maljakot, joiden kärjestä työntyy esiin pieniä karvoja. Nämä pienet karvat, jotka tunnetaan nimellä emi, ovat naaraspuolisten kannabiskukkien sukupuolielimet.

Nämä ulkonevat rakenteet on suunniteltu keräämään siitepölyä, joka johtaa hedelmöitymiseen. Ne työntyvät kukasta poispäin vangitakseen siitepölyä ilmasta ja odottaakseen siitepölyn peittämien hyönteisten harjaantumista.

Muutamassa viikossa nämä pienet esikukat paisuvat tiiviiksi kimpaleiksi ja alkavat tuottaa kannabinoidien ja terpeenien sisältämää hartsia. Koska olet poistanut urokset ja estänyt pölytyksen, kukkasi puskevat fytokemikaaleja jatkuvalla tuotannolla elämänsä loppuun asti.

• Hermafrodiittisten kannabiskasvien tunnistaminen

Useat tekijät voivat aiheuttaa sen, että naaraspuoliset kasvit alkavat kehittää siitepölypusseja - tai heteitä - kukkiensa rinnalle. Tämä ominaisuus tarkoittaa, että kasvien ei tarvitse luottaa siihen, että lähellä oleva uros puhkaisee niiden pussit ja hedelmöittää ne. Kuten kohta kerromme, tämä on itse asiassa ovela selviytymismekanismi ja osoitus luonnon nerokkuudesta. Hermafrodiitit eivät kuitenkaan ole toivottavia kasvihuoneessa tai puutarhassa. Keskustellaan nyt molemmista tyypeistä ja siitä, miten niiden aiheuttamia ongelmia voidaan välttää.

Hermafrodiittisten kannabiskasvien tyypit

Hermafrodiittisia kannabiskasveja on kahta eri muotoa: aitoja hermafrodiitteja ja "banaaneja".

Edellisessä on selvästi urospuoliset ja naaraspuoliset lisääntymiskukat. Kun tarkastelet tarkkaan, huomaat, että uroskukat sijaitsevat joissakin solmupisteissä ja naaraskukat toisissa solmupisteissä. Kun siitepölypussit puhkeavat, siitepöly siirtyy emiin, ja kasvi hedelmöittää itse itsensä. Se tuottaa näin siemeniä, joista syntyy seuraava sukupolvi.

"Banaani" hermafrodiitit ovat saaneet nimensä fyysisten ominaisuuksiensa perusteella. Sen sijaan, että ne tuottaisivat erillisiä uroskukkia, ne kehittävät vain paljaan heteen ilman verholehtiä naaraskukan sisällä. Tämä alaston lisäke pudottaa siitepölyä suoraan nuppuihin varmistaakseen itsensä lisääntymisen. Nämä heteet muistuttavat muodoltaan ja väriltään tiettyä trooppista hedelmää, mistä niiden nimi juontaa juurensa.

Kuinka välttää hermafrodiittikasveja kasvihuoneessasi

Hermafroditismi johtuu kahdesta tärkeästä ajavasta tekijästä: stressistä ja genetiikasta. Stressin osalta hermafroditismi toimii selviytymismekanismina. Jos kasvi kokee vaurioita, kuumuutta, tauteja tai ravinnepuutoksia, se alkaa hermostua. Pohjimmiltaan kasveilla on käsitys, että niiden aika on ohi. Viimeisessä yrityksessään lisääntyä ne päättävät lopettaa uroksen odottelun ja hoitaa homman itse.

Välttääksesi tämän ongelman yritä ylläpitää vakaata ympäristöä kasvihuoneessasi. Käytä lämpö- ja kosteusmittaria lämpötilan ja ilmankosteuden seurantaan, pidä valoaikataulu tiukkana ja varmista, että kasvit saavat kaikki tarvitsemansa ravinteet.

Vaikka kaikki nämä asiat olisi hoidettu, kasvit voivat silti pölyttää itsensä geneettisten tekijöiden vuoksi. Kasvit, joilla on huono geneettinen historia, voivat periä uroskukkien ilmenemiseen liittyviä geenejä, jolloin syntyy hermafrodiitteja.

Kuinka kauan siitepöly säilyy kasvatustilassa?

Oikeissa olosuhteissa kasvattajat voivat varastoida siitepölyä vuosien ajan jalostustarkoituksiin. Tämä lannoittava aine ei kuitenkaan kestä yhtä kauan, kun se altistuu kasvihuoneiden ja puutarhojen epävakaille ympäristöille. Siitepölynjyvät menettävät elinkelpoisuutensa altistuessaan vedelle, kuumuudelle ja valolle, ja nämä elementit ovat yleisiä missä tahansa kasvatusympäristössä.

Kun uroskasvi avaa siitepölypussinsa ja levittää perintöaineksensa, se säilyy elinkelpoisena vain muutaman päivän ajan. Jos katastrofi iskee, lähistöllä olevat naaraskasvit suuntaavat lähes varmasti energiansa pois hartsin tuotannosta siementen muodostamiseen. Vaikka nykyisistä kasveistasi ei tulekaan juuri sellaisia kuin olit toivonut, tämä ei tarkoita, että sinun on steriloitava koko kasvihuoneesi ja kaikki viljelyvälineesi.

Ympäristössä oleva siitepöly menettää elinkelpoisuutensa alle 5 prosenttiin noin kolmen päivän kuluessa^[1]. Jos olet jatkossa huolellisempi sukupuolen tunnistamisessa, ei sinun tarvitse huolehtia siitä, että siitepölyjäämät saastuttavat seuraavan sadon naaraskasvit.

Millaisia kannabiksen siemeniä käytetään jalostukseen?

Jos haluat kokeilla jalostusta, tarvitset tavallisia kannabissiemeniä. Royal Queen Seeds tarjoaa ensiluokkaista valikoimaa myös tähän tarkoitukseen. Toisin kuin feminisoidut siemenet, jotka tuottavat vain naaraspuolisia yksilöitä, tavalliset siemenet tarjoavat 50 %:n mahdollisuuden siihen, että kasvi on uros tai naaras.

Nämä siemenet tarjoavat kasvattajille joukon uroksia ja naaraita kokeiltavaksi. Risteytä parhaat yksilöt keskenään luodaksesi omia ainutlaatuisia kantoja, jotka täyttävät toiveesi vaikutusten ja maun suhteen. Jos kuitenkin kasvatat pelkkiä budeja varten, voit silti käyttää niitä niiden vakaan ja luotettavan genetiikan vuoksi. Kuten ehkä tiedät, ovat tavallisista siemenistä kasvatetut yksilöt erinomaisia emokasveja kloonien ja uskomattomien satojen tuottamiseen. Sinun on löydettävä ja poistettava uroskasvit, mutta palkkio on taatusti sen arvoinen.

Näkeekö kannabiksen siemenestä sen sukupuolen?

Ei näe. Olisimme luonnollisesti innoissamme, jos näin olisi! Riippumatta siitä, mitä paikallinen ganjagurusi saattaa kertoa sinulle, ei kasvattaja yksinkertaisesti pysty tunnistamaan kasvin sukupuolta siementen tarkastelun perusteella. Siemenet eivät ole kasveja. Ilman keskeisiä anatomisia alueita, kuten esikukkia, lehtiä ja varsia, siemenet eivät anna mitään vihjeitä tulevasta sukupuolesta.

Siemenet antavat kuitenkin joitakin viitteitä niiden laadusta. Niiden väri, kiilto, koko, muoto ja jopa lähde ovat hyviä keinoja ennustaa niiden elinvoimaisuutta. Valitettavasti nämä merkit eivät kerro niiden sukupuolesta.

Ainoa tapa tietää siementen sukupuoli on tarkistaa DNA laboratoriossa. Tätä varten olisi välttämätöntä poimia alkion DNA:ta ja käyttää molekyylimarkkereita, jotka havaitsevat uroskromosomin alueita. Tämä menetelmä kuitenkin tuhoaa siemenen ja on erittäin kallis, joten on paljon helpompaa odottaa esikukkien ilmestymistä sukupuolen määrittämiseksi.