.
Näkyykö pelkkä kannabiksen savulle altistuminen huumetestissä?
Kuinka voimakasta kannabiksen savu oikein on? Saako pelkkä sille altistuminen aikaan positiivisen huumetestituloksen? Tarjoamme vastaukset näihin kysymyksiin tieteellisten faktojen ja tutkimustulosten avustamina.
Sisällysluettelo:
- Mitä vaikutuksia on passiivisella kannabiksen savulla?
- Mitä sanottavaa tutkimuksella on passiivisesta kannabiksen savun hengittämisestä?
- Aiheuttaako passiivinen kannabiksen savun hengittäminen positiivisen tuloksen huumetestissä?
- Mitä tehdä, jos passiivinen kannabiksen savun sisäänhengittäminen huolettaa?
Kuvittele seuraava tilanne: olet juhlissa kavereidesi kanssa. Yksi heistä sytyttää jointin ja laittaa sen kiertämään. Kaikki muut sinua lukuun ottamatta osallistuvat. Joudut kieltäytymään valmistautuessasi työsuhteesi alkamiseen liittyvään huumetestiin, joka on muutaman päivän kuluttua. Päädyt kuitenkin hengittämään huoneessa olevaa savua. Voiko tämä olla riski työsuhteellesi?
Hälytyskellot alkavat soida päässäsi ja mielesi alkaa käydä ylikierroksilla. "Voiko kannabiksen käytöstä jäädä kiinni edes polttamatta?". "Tuleeko testituloksesta positiivinen, minkä seurauksena menetän työpaikan? En ottanut edes henkosia!"
Höpöheinää rakastaville on tämä tilanne kenties liiankin tuttu. Tämä ahdinko aiheuttaa perustellun kysymyksen: voiko huumetestistä saada positiivisen tuloksen pelkästään passiivisesta tupakoinnista?
Mitä vaikutuksia on passiivisella kannabiksen savulla?
Kuten käy ilmi, ei kannabiksen savun hengittäminen passiivisesti ole niin harmitonta kuin saattaisi luulla. Tämä vuonna 2016 laboratoriorotilla tehty tutkimus[1] osoitti muutoksia valtimovirtauksessa vähintään 90 minuutin ajan. Mikä mielenkiintoisinta, alkoi näitä oireita esiintyä vain minuutti passiivisesti kannabiksen savulle altistumisen jälkeen.
Sitten on vielä "passiivisen päihtymisen" ja "psykologisen lumepäihtymisen" kysymys. Lumepäihtyminen on ilmiö, joka tapahtuu, kun henkilö on päihtyneen ihmisen seurassa ja tuntee itsekin hurmiota, vaikkei itse huumaavaa ainetta olekaan käyttänyt. Tutkimustulosten perusteella kaikki näyttäisi riippuvan tilanteesta.
Otetaanpa lähteeksemme tämä vuoden 2015 Johns Hopkinsin yliopiston tutkimus[2]. Siihen kuului kaksi koetta: ensimmäisessä tutkimukseen osallistuneet 12 henkilöä sulloutuivat pieneen, ilmastoimattomaan huoneeseen tunniksi. Kuusi henkilöistä poltti, kun taas toiset kuusi eivät.
Polttoryhmä poltti läpi kymmenen "vahvaa jointtia", jotka kukin sisälsivät 11,3 % THC:tä (ei vahva verrattuna nykyiseen viihdekannabikseen). Heidän tupakoimattomat kollegansa alkoivat lopulta kokea "miellyttävämpää" tunnetta, mutta tunsivat olonsa myös vähemmän valppaaksi ja hieman väsyneemmäksi.
Toinen koe tehtiin puolestaan ilmastoidussa huoneessa. Tässä tapauksessa henkilöt, jotka eivät polttaneet, eivät tunteneet samoja vaikutuksia, ellei "nälkää" lasketa. Tutkimus tehtiin kuitenkin lounasaikaan, millä saattoi olla vaikutusta asiaan.
Tutkijat päättelivät lopulta, että lumepäihtymys passiivisesta pilven polttamisesta oli kuin olikin mahdollista. Polttamisen on kuitenkin tapahduttava "äärimmäisen ilmastoimattomissa olosuhteissa" saadakseen aikaan vähäisiä vaikutuksia.
-
Voiko kannabiksen savu imeytyä ihon tai hiusten kautta?
Lyhyesti: vastaus on molempiin kyllä. Aloitetaan hiuksiin imeytymisellä, joka tutkimustulosten perusteella voi olla hieman monimutkainen asia. Esimerkiksi tämä väitöskirja [3] paljasti, että tummemmat hiukset sitovat enemmän THC:tä kuin vaaleammat hiukset. Käytännössä tämä laittaa karvatuppihuumetestauksessa tumma- ja punahiuksiset ihmiset epäsuotuisampaan asemaan vaaleahiuksisiin verrattuna.
Selityksenä[4] tälle on se, että tummahiuksisilla ihmisillä on enemmän melaniinia. Melaniini ilmeisesti pidättää joitain huumeita paljon suurempina pitoisuuksina.
Ihon kautta imeytyminen on melkoisen odotettua, ottaen huomioon ulkoisesti levitettävän kannabiksen olemassaolon. Kannabinoidit, kuten THC ja CBD ovat luonteeltaan lipofiilisia[5]. Tämä tarkoittaa sitä, että ne hajoavat rasvassa, mikä tekee ihon lävistämisestä niille helpompaa. Niiden biologinen hyötyosuus on kuitenkin alhaisempi, varsinkin ilman imeytymistä parantavia aineita, eivätkä ne pääse helposti verenkiertoon.
Mitä sanottavaa tutkimuksella on passiivisesta kannabiksen savun hengittämisestä?
Aiemmassa osiossa keskustelimme kannabiksen savun passiivisen hengittämisen mahdollisista fysiologisista ja käyttäytymiseen liittyvistä vaikutuksista.
Kuinka kannabiksen savulle altistuminen voi vaikuttaa henkilöön biologisesta näkökulmasta katsottuna.
Vuoden 2015 tutkimukseen[6] kutsuttiin osallistumaan 26 yksilöä. Kahdeksan heistä olivat kannabiksen käyttäjiä, joilla oli keskimäärin 12 vuoden käyttöhistoria. He kertoivat käyttävänsä noin 1,5 grammaa kannabista päivässä. Koehenkilöiden kirjon toisessa päässä oli 18 henkilöä, jotka eivät olleet kannabiksen käyttäjiä.
Kaikki koehenkilöt sijoitettiin erityisesti suunniteltuun polttotilaan, ja heillä oli yllään kertakäyttöiset paperivaatteet. Heidät aikataulutettiin osallistumaan kolmeen kokeelliseen polttelusessioon, joista kukin kesti tunnin. Myöhemmin kerättiin virtsa-, veri-, hius- ja sylkinäytteitä, mutta tästä huolimatta vain virtsanäytteet analysoitiin.
Tutkimuksessa käytettiin kahdentyyppisiä kannabislajikkeita. Toisessa oli alhaisempi, 5,3 %:n THC-pitoisuus ja toinen oli huomattavasti voimakkaampi 11,3 %:n pitoisuudellaan.
Kokonaistulokset osoittivat, että "äärimmäisen savualtistuksen" myötä saattoi huumetestissä näkyä THC:n jäämiä. Kyseessä olivat kuitenkin alhaisimmat raja-arvot. Raja-arvo määrittää positiivista tulosta merkitsevän aineen pitoisuuden kussakin näytteessä.
Aiheuttaako passiivinen kannabiksen savun hengittäminen positiivisen tuloksen huumetestissä?
Eli näkyykö passiivinen kannabiksen savun hengittäminen huumetestissä?
Suurimmaksi osaksi ei. Kehon hyvin pienet THC-määrät eivät välttämättä tarkoita positiivista tulosta huumetestistä. Kuten aiemmassa osiossa mainitsimme, vaaditaan huumetesteissä tietty raja-arvo, jotta voidaan määrittää, onko tulos positiivinen vai negatiivinen. Alla selitämme tämän konseptin yksityiskohtaisemmin.
-
Huumetestit verestä ja virtsasta
Toisin kuin virtsatesteistä, jotka testaavat THC:n aineenvaihduntatuotteiden varalta, pyritään verikokeista havaitsemaan itse THC:tä ja yleensä niitä järjestetään vain sairaalaolosuhteissa. Tämän vuoksi virtsakokeet ovat huomattavasti yleisempiä.
Yhdysvalloissa THC:n - erityisesti THCCOOH:n - raja-arvo virtsassa on 50 ng/ml[7]. Koehenkilöt, jotka eivät polttamista harrastaneet, tuottivat edellä mainitussa kokeessa noin 20 ng/ml:n THC-pitoisuuksia.
Samantyyppinen koe järjestettiin Alankomaissa vuonna 2010[8]. Kahdeksan vapaaehtoista altistettiin kolmelle tunnille kannabiksen savua kannabiskahvilassa. Korkein havaittu määrä THC:tä osallistujalla oli 7,8 ng/ml. Tämä luku oli huomattavasti alhaisempi kuin sen hetkinen 25 ng/ml:n raja-arvo.
-
Huumetestit syljestä
Vuonna 2004 tehtiin tutkimus[9] viidelle aktiiviselle kannabiksen polttajalle. Heidät sijoitettiin huoneeseen ja pantiin polttamaan kannabissavukkeita, joiden THC-pitoisuus oli hyvin alhainen, vain 1,75 %. Osallistujat polttivat ensimmäiset 20 minuuttia, mutta vapaaehtoiset kestivät huoneessa neljä tuntia.
Jopa näin pitkän altistuksen jälkeen heiltä kerätyt sylkinäytteet sisälsivät THC-pitoisuuksia, jotka vaihtelivat 3,6–26,4 ng/ml:n välillä. Nämä luvut olivat näissä olosuhteissa vielä paljon alle nykyisen raja-arvon 50 ng/ml.
-
Huumetestit karvatupesta
Kuten aiemmassa osiossa mainitsimme, pitävät tummemman väriset hiukset enemmän THC:tä kuin vaaleamman väriset melaniinista johtuen. Mutta riittääkö se syyksi positiiviselle tulokselle huumetestistä?
Otetaanpa käsittelyyn tämä vuoden 2015 tutkimus, johon kuului kaksi koetta. Ensimmäisessä niistä yksi osallistuja nautti 50 mg THCA-A:ta päivittäin 30 päivän ajan. Huolimatta näinkin korkeista tasoista, oli yksilön hiuksista analyysissä löytynyt THCA-A painoltaan alle 1 %.
Toisessa kokeessa oli kaksi osallistujaa, jotka nauttivat dronabinolia, joka on suun kautta nautittava ruokahaluttomuuden hoitoon tarkoitettu THC-lääkkeen muoto. Kaksi yksilöä nauttivat kolme 2,5 mg:n kapselia päivässä 30 päivän ajan.
Tulos oli se, ettei THC:tä havaittu, kun koehenkilöiden hiukset sekä parta- ja ihokarvat testattiin.
Mitä tehdä, jos passiivinen kannabiksen savun sisäänhengittäminen huolettaa?
Olemme esitelleet monia aiheesta tehtyjä tutkimuksia. Yleinen näkemys on, että todennäköisyys epäonnistua huumetestissä passiivisen passiivisen kannabiksen savun hengittämisen vuoksi on hyvin pieni tai olematon, erityisesti tuuletetuissa olosuhteissa.
Jos asia kuitenkin huolestuttaa sinua, tässä on muutama juttu, jotka voit tehdä:
- Pysy poissa: Jos saat kutsun bileisiin, joissa tiedät varmuudella poltettavan pilveä, niin kieltäydy kutsusta.
- Huolehdi nesteytyksestä: Huuhtele kehoasi vedellä noin 24–48 tuntia ennen testiä. Tarkoituksena on laimentaa THC:n jäämät virtsastasi.
- Nauti sinkkiä: Sinkki auttaa vähentämään THC:n havaitsemista kehosta seuraavaksi 12–18 tunniksi. Jos käytät sitä, tee se tarkkaan apteekin suositusten mukaisesti.
Toivottavasti sait tästä artikkelista vastaukset mieltäsi askarruttaviin kysymyksiin!
- One Minute of Marijuana Secondhand Smoke Exposure Substantially Impairs Vascular Endothelial Function https://www.ahajournals.org
- Non-Smoker Exposure to Secondhand Cannabis Smoke https://www.ncbi.nlm.nih.gov
- Practical Aspects of Drug Testing in Human Hair https://www.samhsa.gov
- FAA Medical Certification & Drug Testing https://www.leftseat.com
- Absorption – A Complete Guide https://www.cannify.us
- Non-Smoker Exposure to Secondhand Cannabis Smoke https://www.ncbi.nlm.nih.gov
- Cutoff levels for drugs and drug metabolites https://www.nrc.gov
- Concentrations of delta9-tetrahydrocannabinol and 11-nor-9-carboxytetrahydrocannabinol in blood and urine after passive exposure to Cannabis smoke in a coffee shop https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov
- Passive cannabis smoke exposure and oral fluid testing https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov
- https://www.researchgate.net/publication/279846256_Delta9-Tetrahydrocannabinolsaure_A_-_Studien_und_Untersuchungen_zur_Anwendung_als_Cannabis-Konsummarker_in_der_forensischen_Toxikologie
- https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4595642/